Syksy on jo liian kaukana poissa, mutta en kaipaa ajassa taakse. Olen ottanut suuren askeleen eteenpäin ja pian minä olen taas sama vanha itseni. Sellainen, joka illat istuu kahviloissa ja kirjoittaa runoja. Sellainen, joka käy kavereiden kanssa tupakalla "itkulla" ja unohtaa miltä tuntuu maata vain kotona. Auton kyydissä istumisesta on tulossa rutiini. Nyt minä yritän parhaani mukaan myös nousta autosta pois jossain muualla kuin kotona. Se on seuraava tavoite ja sitten olen taas yhden askeleen lähempänä onnellisempaa elämää.
Askelia on vielä paljon.
Olen syönyt ihan ihan liikaa ja pakko sanoa, ettei edes tunnu missään. Paino ei ole noussut yhtään.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Voi kun olen kade. Mulla paino nousee aina kaikesta mitä laita suuhuni:/
VastaaPoista