Lehdet kuiskailevat hiljaa toisilleen tuulessa. En pysty
ymmärtämään, en voi, en osaa. Äänet voimistuvat minun
kävellessäni kauemmas.
Pervekkeen reunalta katsoessani alas, näen seitsemän huoletonta
lasta. Hymyjä, naurua, kaikkea sitä, mitä minä kaipaan.
Tupakansavu muodostaa utuisia kuvia eteeni. Lokkien
kirkuessa minä uskaltaudun askeleen lähemmäs reunaa
ja otan kiinni kaiteesta.
Nyt on yö.
Usvanneidot juoksevat tanssien aavemaista tanssiaan,
lyövät usvaisilla käsillään kukkien terälehdiltä iltakasteen ilmaan.
Katselen laajalle ulottuvaa maisemaa, maaseutua ja kaupunkia.
Yöperhoset lentelevät lamppujen alla, tupakansavun seassa,
tuuli kuiskailee viestiä mereltä ja silittää hiukseni sekaisin,
kuljettaa tupakansavua parvekkeelta toiselle.
Jos oikein keskittyy kuuntelemaan, voi kuulla pienen joen
virtaavan kaupungin laidalla. Se virtaa loputtomasti samaan suuntaa,
aina samaa vauhtia.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti