lauantai 3. lokakuuta 2009

"Tunnetko sinä tämän?", hän kysyy ja hädin tuskin koskettaa minun poskeni pintaa. "Tunnen", minä vastaan ja painan hänen lämpimän kätensä huuliani vasten. Suutelen hänen kättään niin hellästi kuin osaan. Hän hymyilee ja kaappaa minut käsivarsilleen. 



Ei oikeastaan tunnu miltään. 

Ystävä oli meillä pitkästä aikaa yötä. Miten voisinkaan olla syömättä sellaisen ihmisen seurassa, joka tietää, että vihaan vartaloani ihan kaikkialta. Hän puhui kokoajan siitä, että hänen mielestään vartaloni on ihanan naisellinen. En minä sitä halua. Haluan olla laiha. En tahdo olla naisellisen kurvikas. "Sulla on nii hyvä perse". Joo, se hölskyy pienimmässäkin liikkeessä.
Ällötän itseäni.


En osaa olla. En osaa.

Täytyy mennä siivoamaan ja polttamaan kaikki tänään syödyt 800 kcal. Kiitos sipsien.  

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti