ripustan siivet kaapin syvyyksiin odottamaan hetkeä, jolloin minä lennän

Olen mennyt otsikoideni kanssa selvästi sekaisin. Tiedoissa lukee, että olen kirjoittanut vasta 68 blogimerkintää, mutta olen mielestäni kirjoittamassa jo seitsemääkymmentä. En tiedä. Täytyy vielä tarkistaa.

Viime päivinä on mennyt huonosti. Minulle painonpudottaminen on suurta kamppailua. En voi olla syömättä, kun vanhemmat ostavat kaikkea niin hyvää ja epäterveellistä... sellaista mistä minä pidän.

Päätin, että aina kun he ovat töissä minä nakerran tuorekurkkua tai näkkileipää.
Juon vain vettä ja jos on pakko juoda jotain muuta, niin kahvia tai teetä.
Kulutan kaiken syömäni ennen kuin he tulevat, jotta sitten voin yrittää
syödä normaalisti. Eiväthän he saa koskaan huomata, mitä minä olen tekemässä.

Jos äitini saisi tietää, että laihdutan... hän kauhistuisi. Hän itse ei todellakaan
ole mitään kapeaa sorttia. Hän ja isä yrittävät yhdessä saada kiloja pois
ja heillä on totisesti kummallakin reilusti ylipainoa.
Ja minä.. BMI:n mukaan terveen painoinen tyttö ja silti laihdutan. Se on vain BMI
eikä se merkitse minulle mitään muuta kuin sen, että jos se näyttää yli 19 olen
lihava. Todella lihava.

Tänään on juotu kahvia, syöty ranskanleipää, donitsi, muroja.... Ja kello
näyttää vasta kahta. Pelottavan paljon kaloreita. Todellakin.

800 kcal. Noin. En ole edes ihan varma. Luultavasti enemmän.
Siitä sain kulutettua äidin ollessa kampaajalla 224 kcal. Eli lopputulos on
576 kcal, jos oikein laskin. Huoh, helpotus.