sadepisarat lyövät ikkunaan

Suunnitelmat täydellisestä viikonlopusta Rakkaan kanssa menivät
mönkään. Eivät minun takiani.. vaan hänen. Odotin kokonaista viikonloppua
yhedssä, kerrankin. Me ei enää nykyään olla oltu kokonaista viikonloppua
vain kahdestaan. Nautittu toistemme seurasta. Se on ihan liian harvinaista.
Ja yleensä syy siihen on se, että Rakkaalla on PALJON parempaa
tekemistä kuin nauttia ajasta minun kanssani.

Pe:
Hän lähti aamulla kouluun, käväisi kymmenen minuuttia kotona
ja lähti takaisin. Tuli vasta iltamyöhään kotiin. Jälkeen yhdeksän.
Tarkoitus oli, että oltaisiin nautittu leffasta, toistemme seurasta
ja toisistamme. No, se meni mönkään, mutta ajattelin sen olevan ihan ok.

Tänään:
Meni oikeastaan ihan hyvin. Minulla oli kuitenkin paljon tekemistä,
kuten siivoaminen ja pihatyöt. Ei hirveästi päivällä ehditty
olla yhdessä. Hänenkin piti aamusta käydä hoitamassa pari työjuttua.

Huominen:
Rakas lähtee aamupäivästä yli 45 km päähän raahaamaan
jotain auton romua ja meinasi viipyä aika pitkään.

Siinä siis meni mun viikonloppu suunnitelmat. Päätin, etten suunnitele enää
mitään. En koskaan mitään. En jaksa aina itkeä sen takia,
että suunnitelmat kusee ihan totaalisesti.

Olen pahoillani tästä purkauksesta. Tuntuu nyt vaan niin pahalta ja huonolta, ettei
jaksa. Ei ollenkaan. Halusin enemmän kuin mitään vain olla hänen kanssaan.
Se on niin harvinaista. Kokonainen viikonloppu yhdessä. Taitaa olla yhtä
kaukainen haave kuin - 7 kg.

Tänään syöty reilut 1500 kcal. Ällöttää.