don't be so sad

Yöllinen riita Rakkaan kanssa ei ole yhtään auttanut minua tänään.
Olen syönyt jo tähän mennessä ihan liikaa. Suruun. Siihen
minä syön ihan liian usein.

Se kuinka minä en voi poistua kotoa ongelmieni takia, enkä
tiedä missä Hän menee. En tiedä. Hän ei ilmoita itsestään ja alan
päässäni kehitellä typeriä tarinoita siitä, kuinka hän pian soittaa
ettei enää jaksa katsoa mun perään.

Kirjoitin sille tänään kirjeen. Tuhat ja yksi sanaa. Kerroin siinä, kuinka
paljon hän minulle merkitsee ja kuinka paljon rakastankaan häntä.
En kuitenkaan anna hänen lukea sitä, jos hän ei rakasta minua.
Kirjoitin kirjekuoreen mustalla kynällä "Tämän kirjeen saa lukea
vain, jos oikeasti rakastaa." Olen tarkoittanut sen hänelle, enkä voisi
antaa hänen lukea sitä, jos tietäisin, ettei hän enää rakastakaan minua.
Vaikka kuitenkin tiedän, että hän rakastaa. Toivotaan, että hän sanoo
tullessaan töistä, että hän rakastaa minua. Toivon sitä enemmän kuin mitään
tällä hetkellä.

On typerää ajatella, että meidän suhdettamme parantaisi se, että

minä laihdun. Haluan kuitenkin olla maailman ihanimmalle miehelle

tarpeeksi kaunis ja... seksikäs. Sitä minä ennen kaikkea haluan Hänelle

olla. Haluan saada Hänet haluamaan minua pelkästään katsomalla.

Enkä tiedä, kuinka usein Hän minua edes haluaa. Ei kovin usein, uskoisin.

Hänen vartalonsa on täydellinen. Kalpea ja luiseva. Rakastan Hänen vartaloaan.